Tämä postaus on hautunut aivan pikkiriikkisen luvattoman kauan, mutta käsiteltävää asiaa oli aivoille paljon.

(kuvituskuva, ei mitään tekemistä tekstin kanssa :D )

 

Kävin käsityökoulussa jo viime syksynä tämän kurssin orientaation, mutta olin sen verran raskaana etten pystynyt itse töiden tekemiseen osallistumaan. Olen siis vuoden verran katsellut ja paijaillut orientaatiossa lakkaamiani puulevyjä enkä melkein malttanut odottaa että tänä vuonna viimein pääsin kaivertamaan.

Vuosi sitten minulla ei ollut aavistustakaan minkä kuvan haluan kaivertaa ja painaa paperille, mutta tänä vuonna heti orientaatiotunnilta lähdettyäni tiesin, että isommalla laatalla haluan painaa tuhoavan laatan (reduktiivinen laatta) tekniikkaa käyttäen. Tässä tekniikassa poistetaan ensin osa laatasta, ja painetaan kuvan isoin osa. Seuraavissa vaiheissa painetaan aina tarvittava määrä lisää, ja painetaan uudella värillä (ja mielellään vähän tummemmalla) edellisen päälle.

Pienemmän laatan kohtalo oli tässä kohtaa vielä mysteeri, mutta sekin selvisi puupiirrosviikonlopun lauantaiaamuna vaahteranlehden leijaillessa käsityökassiini, ja sen sieltä koululla laattoja esiin kaivaessani löytäessäni.

Homma aloitetaan sillä, että valittu vanerin palanen hiotaan kevyesti puun syiden suuntaisesti. Ihan vain sen verran että pinta menee rikki ja lakka tarttuu paremmin. Lakan on hyvä olla vesiohenteista, ja siihen voi sekoittaa tipan tai kaksi väriainetta myöhempiä työvaiheta helpottaakseen. Lievästi värjätystä pinnasta kun erottuu puhdas puu paremmin kuin puhtaan puun värisestä :-D

Kuvan voi piirtää laatalle joko ennen tai jälkeen lakkaamisen. Ennen lakkausta piirretty pysyy siinä paremmin. Toisaalta, jos ei ole aavistustakaan minkä kuvan tahtoo tehdä niin on kätevää vain lakata se kyseinen laatta odottamaan oikeaa hetkeä. Minä otin ja kaivoin vuosi sitten lakatut levyt esiin, ja isommalle pyysin kultaani piirtämään kätensä ääriviivat. Tämän jälkeen piirsin siihen päälle omani, ja lopuksi vielä yhteistyöllä saimme neidin pysymään sen hetken paikallaan että hänenkin kätensä ääriviivat saatiin jäljennettyä. Kissaakin harkitsimme hetken, mutta sitten itsesuojeluvaisto voitti :-D

 

Ensimmäiseksi kaiversin levyn pinnan pois tuosta isoimman kädenjäljen ulkopuolelta. Sen verran, että kädenjälki tuli "esiin". Väri siis tarttuu kaikkialle mistä pintaa ei ole otettu pois, ja syvemmällä olevat alueet jäävät valkoiseksi. Kaivertaminen tapahtuu kuvassa näkyvän terän kaltaisilla - noh - terillä. Niitä on sekä puolikuun että v-kirjaimen mallisia, pienempiä ja leveämpiä. Myös terävällä veitsellä voi tehvä v -kirjaimen mallisia uurteita ja niistä poistaa puuaineksen. Ja ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä voin suositella että kannattaa valita mahdollisimman oksaton vanerilevy. On meinaan aika kovaa tuo oksan kohta, sekä aika iso alue sen ympärillä.

Kaiverruksen jälkeen otetaan lasilevylle väriä (tai useampaa, riippuen siitä mitä väriä tahtoo), sekä semmoista sakeutuspastaa, ja sekoitetaan haluttu väri. Ihan lopuksi voi laittaa sekaan myös pari pisaraa lamppuöljyä jotta saadaan haluttu sitko, eli juuri se oikeanlainen ritisevä ääni kun telaa liikutetaan lasilevyn päällä olevalla värillä. Väri siis levitetään painolevylle telalla, ja tällöin väri tarttuu ainoastaan korkeimmalla olevaan kohtaan, tela on aikas kova. Kaikki kohdat joista on kaiverrettu puuaines pois jäävät valkoiseksi, kas näin:

Tuhoavan laatan tekniikassa (tai oikeastaan kaikissa tekniikoissa jos värjää päällekkäin) voi värin kuivumisajalla vaikuttaa myös lopulliseen painotulokseen, koska jos värit ovat vähän kosteita seuraavaa kerrosta painaessa ne sekoittuvat kevyesti. Jos värien antaa kuivua kokonaan ei sekoittumista tapahdu. Meillä ei valitettavasti ollut aikaa värejä kuivattaa, joten otin tämän sitten huomioon käsiä painaessani. Pidin pienen tauon aina eri värien välillä ja työstin toista laattaa sillä välin.

Alla olevassa kuvassa näkyy välineistöä jota käytetään. Eli lasilevy ja väri, metalli- ja muovilastoja värin sekoittamiseen, pari telaa, lusikka jolla väri siirretään painolevyltä painopaperille sekä leivinpaperi jolla suojataan painopaperia lusikan hinkkaamiselta ja rikki menemiseltä. Värin levittämisen jälkeen painolevy painetaan paperille, ja koko homma käännetään ympäri. Leivinpaperi päälle, lusikka käteen ja hinkkaamaan! Halutessaan voi pyöritellen jättää jälkiä värin pintaan myös lusikan pohjasta.

 

 Pidin kovasti vaahteranlehden vähän risaisesta olemuksesta, ja piirsinkin sen aika tarkasti reunoja myötäillen vanerille. Koska halusin tehdä myös perintemmäksi mielletyllä tekniikalla, kaiversin laatasta ainoastaan lehden ääriviivat pois. Tällä kertaa valitsin tarkoituksella sen puolen laatasta joka ei ollut täysin sileä, ja sain siitä mukavaa lisästruktuuria kuvaan.

 

Ihana, ihana tekniikka on tämä, ja tarvikkeetkaan eivät vie ihan tuhottomasti tilaa loppupeleissä. Ainoa isompi huono puoli on töiden kuivamisen vaatima aika, eli about viikko. Mutta kai sitä voisi katon rajaan narun virittää ja ripustaa työt sitten siihen... sarjamerkinnät ja signeeraukset puuttuvat vielä kaikista töistä, mutta nekin laitan ennen kuvien seinälle päätymistä. Niin, ja se puun kaivertamisesta tuleva puusilpun määrä saattaa myös hillitä kotona puuhailua. Ellei sitten päätä dexteröidä koko työtilaa ennen aloittamista :-D

Pahoitteluni että teksti on jokseenkin pompahtelevaa kerronnaltaan, olen tekniikasta edelleen niin innoissani että järkevän tekstin tuottaminen on ihan hirveän haastavaa. Harkinnassa on jo kysyä käsityökoululta että saanko ottaa tästä lisätunteja ensi vuonna.