Satuinpa eräänä huhtikuisenä päivänä (tai saattoi se olla toukokuinenkin) huomaamaan Tallink Siljan kesäristeilytarjouksen ja varasin meille Tukholman -risteilyn. Hommasimme ajoissa passit miehelle ja tyttärelle (kun kerran pitää olla virallinen henkilöllisyystodistus ja noilla sitten pääsee muuallekin) ja määräpäivän koittaessa kipitimme iloisesti Silja Serenadeen. Tyttären ensimmäinen ulkomaanmatka alkoi, ja vielä emme tienneet millainen seikkailu siitä syntyisi.

Matka Tukholmaan meni oikein mainiosti ulkokannella ja promenadella käyskennellessä sekä iltapalaa syödessä. Aamulla aamiaisbuffetista oli mukava nauttia Tukholman saaristoa samalla ihaillen. Ja kun laiva oli satamassa siirryimme  pahimman ruuhkan jälkeen maihin. Tässä vaiheessa kultani myös siirsi rannekelloaan tunnilla taaksepäin että pysymme oikeassa ajassa.

Ensin menimme metrolla vanhaan kaupunkiin, siellä on aina yhtä ihana käyskennellä kapeilla kujilla kauniiden rakennusten lomassa. Kun kohdalle tuli aivan upealla paikalla oleva kahvila, niin pakkohan siihen oli jäädä hetkeksi. Kuvassa näkyvä vesihuntu näytti livenä vielä upeammalta. Tunnelman rikkoi vain vähänsen taustalla kuuluva painepesurin hurina. Samaisella laitteella suoritettu katon pesu oli vesihunnun aiheuttaja.

Paikan nimi on Under Kastanjen, ja suosittelen kyllä siellä viivähtämistä. Tarjottavat ovat ylettömän hyviä, ja paikka on ihanan rauhaisa. Terassi on osittain tämän ihanan, suuren ja tarinoita herättelevän puun alla.

Vanhassa kaupungissa tuli vastaan myös aivan ihana pieni lankakauppa, Anntorps väv, jota piti ihana pieni vanharouva. Tai ainakin hän oli myyjänä. Melkein pääsin ulos ilman ostoja, mutta oven vieressä oli ikkunaan aseteltuna aivan ihanaa Mulperisilkkilankaa, ja eihän sitä voinut vastustaa, ei ainakaan sen jälkeen kun rouva kertoi värjänneensä langat itse. Paksuus on silmämääräisesti fingeringin luokkaa, ja epäilen että metrejä on about saman verran, eli n. 400 m / 100 g. Mukaan tuli kuitenkin vain kaksi 50 gramman pikkuvyyhtiä, ajattelin tehdä niistä tyttärelleni kesämekon.

 

Matka jatkui kohti kuninkaanlinnaa, ja muutaman muun nähtävyyden kautta päädyimme syömään. Paikan nimi ja sijainti eivät jääneet valitettavasti mieleen. Sain siellä parhaita yakitori-vartaita sitten Japanin -matkan, ja  sama koskee muutamaa muutakin ruokalajia. Paikassa ollut mongolialainen grillibuffet oli myös hirmu makoisa. Lihaa oli, sanotaanko, riittävästi.

Jossain vaiheessa kultani vilkaisi rannekelloaan, ja näytti pahasti siltä että kello oli pysähtynyt. Mies katsoi siis kännykkänsä kelloa, ja koska olimme varmoja että se on niin vanhaa mallia ettei automaattisesti päivity kohdemaan aikaan, totesimme että rannekello oli tosiaan hetken ollut pysähdyksissä. Kun se näytti jälleen lähteneen liikkeelle, niin mies käänsi aikaa tuntia taaksepäin että ollaan oikeassa ajassa.

Ruoan jälkeen oli aika yrittää löytää yksi pelikauppa, mutta se ei koskaan putkahtanut esiin. Kellon näyttäessä, että on pari tuntia jäljellä ennen laivan lähtöä käännyimme pikkuhiljaa kohti satamaa ja kotimatkaa. Satamassa katsoimme, että jaa, siellä se laiva kääntyy, mutta onneksi ollaan ajoissa. Kunnes satamavirkailija ilmoitti että ei käänny, se lähti viisi minuuttia sitten.

Jonkin aikaa asioita selviteltyämme saimme liput saman illan laivaan Tallinnaan, johon siihenkin ehdimme juuri ja juuri juosten. Yö kului sitten Romantikalla. Laiva oli ihan viihtyisä, aika pieni vain Serenadeen verrattuna, toki siten myös paljon rauhallisempikin.

Aamulla saavuimme sitten Tallinnaan, ja tämä sataman kyltti herätti meissä kyllä varsin suurta hilpeyttä:

Ihan ensitöiksemme ostimme liput ensimmäiseen Suomeen tulevaan Shuttleen, joka oli Superstar. Päätimme myös ottaa varman päälle, ja emme poistuneet koko n. 3 tunnin odotusajan aikana sataman näköpiiristä. Kävelimme vain läheiseen kauppakeskukseen ostamaan tytölle vaihtobodyn ja varavaippoja. Ne kun olivat matkanneet Serenaden mukana Helsinkiin. Onneksi isäni pääsi hakemaan hyttiin jääneet tavarat Olympiaterminaalista.

Täytyykin muistaa laittaa Tallink Siljan asiakaspalveluun palautetta, että saimme hirmu hyvää palvelua koko ajan, kaikkialla muualla paitsi Superstarilla, jossa tuntui että asiakkaat olivat siellä lähinnä henkilökunnan kiusana.

Kotimatkakin meni oikein mukavasti, ja sen aikana huomasi kyllä selkeästi aasialaisten ihastuksen pikkulapsiin. Tyttö oli yhden naisporukan huomion kohteena suurimman osan matkaa, aina joku rouvista jutteli ja kujerteli meidän neidollemme joka vuorostaan jakeli auliisti ihania hampaattomia hymyjään <3

 

Kaiken kaikkiaan matka sujui oikein hyvin, ja siitä jäi hirmu hyvä mieli. Sekä tarinoita kerrottavaksi prinsessamme ensimmäisestä ulkomaanmatkasta. Vastaavan rengasmatkan voisi tehdä uudelleenkin, mielellään vähän suunnitellummin kuitenkin. Viettäisi vaikka aina päivän ja yön kohdekaupungissa niin ehtisi paremmin katsella nähtävyyksiä ja käydä rauhassa syömässä.