Olin mieheni kanssa viime kesänä (2014) auttamassa Jurassic Rockin aikaan Pauliina Rundgrenilla, ja sain palkaksi osallistua festarityöpajaan. Pauliina suunnitelee ja valmistaa emaloimalla lähinnä koruja, mutta hänellä on myös kodin pienesineitä emalikoristeilla varustettuna valikoimassaan. Aivan ihania juttuja, meillä on esim. pienet (hirven) sarvet valkoisena odottamassa tyttäremme omaa soppea. Niitä voi sitten käyttää ensin söpöjen pienten vaatteiden naulakkona ja kun hän kasvaa korutelineenä.

Sain luvan emaloida niin monta korua kuin tahdon, ja päädyin kolmeen. Korupohjat olivat valmiiksi leikattuja, eli ensin valitsin niistä sopivat pohjat. Tämän jälkeen emalijauhetta ripoteltiin varovasti valkoisen paperin päällä olevalle pohjalle, ja nuo kuviot tehtiin piirtämällä jauheeseen erilaisilla terillä jolloin emalijauheeseen jäi urat. 

Tämän jälkeen Pauliina nosti työt varovasti alustoille jotka hän laittoi puolestamme emaliuuniin. Uunien kuumuus on n. 850 astetta, ja korujen pitää olla siellä vain juuri sen verran että emali sulaa ja että siihen muodostuu kiiltävä pinta. Korut pois uunista ja odotellaan jäähtymistä. Lopuksi vielä hiotaan reunat siistiksi ja kiinnitetään hihnat tai koukut ja valmista on!

Pidän tekniikasta kovasti, ja odotankin että meillä tulee siitä vähän opetusta myös Helskyn käsityökoulussa.


Ensiksi tein riipuksen siskolleni, hän sai tämän viime jouna lahjaksi. Yritin saada näkyviin kallioista maisemaa, mutta eipä tuo kovin hyvin näy.

Anille.jpg


Tein myös toisen riipuksen, miehelleni. Siihen tein kissan tassun jälkiä, onhan meillä kotona oma suloinen karvapalleromme. Mies on jopa kohteliaasti käyttänyt tätä muutamia kertoja :-D

Jlle.jpg


Kolmas työ oli korvakorut rakkaalle ystävälleni, jonka syntymäpäivän olin jälleen kerran unohtanut (tänä vuonna muistin, ähäkutti!) Nämä mielestäni onnistuivat varsin hyvin. Kaivoin omista varastoistani kultaiset ohuet renkaat jotka olivat jääneet täysin käyttämättä. Vaihdoin ne siis kuvassa näkyvien hopeisten koukkujen tilalle.

Hannelle.jpg


Näin jälkikäteen ajatellen fiksu olisi tehnyt jotain myös itselleen. Toisaalta, aina täytyy jäädä jotain mitä odottaa ja toivoa :-)