Lempeä lohikäärme Tarragon asui aidatulla alueella, ja tähän aitaan se usein nojaili ja haaveili ihan ikiomasta kodista ja perheestä. Aita oli tehty jotta lohikäärmeet eivät saisi vaeltaa vapaana, vaan ne haluttiin pitää yhdessä paikassa puhaltamassa hiiliin joilla tuotettiin lämpöä suurissa, kolkoissa voimaloissa.

T1.jpg

 

Eräänä päivänä Tarragon päätti, että nyt saa riittää! Se keräsi kaiken rohkeutensa ja alkoi kiivetä. Se kiipesi koko päivän, mutta viimein se pääsi aidan päälle. Siitä oli enää pieni hyppäys ja se oli vapaa!

T5.jpg

 

Tarragon kulki päivän ja yön ja vielä yhden päivän tuntemattomilla seuduilla. Se kohtasi monia vaaroja, mutta osasi piiloutua aina tarpeen tullen.

T3.jpg

 

Viimein Tarragon näki talon jossa se halusi asua. Se asettui tarkkailemaan taloa ja sen asukkaita. Talossa asui muutama sopivalta vaikuttava perhe, sellainen jossa oli pieniä lapsia joiden kanssa leikkiä. Koirakotiin se ei halunnut, niitä oli seikkailun alettua tullut useita vastaan ja ne pelottivat, nehän voisivat repiä pienen lohikäärmeen kappaleiksi!

T2.jpg

 

Tarragonin täytyi tuumailla minkä perheen valitsisi. Se matkasi vähän matkaa takaisin päin ettei sitä huomattaisi. Lepoa se kaipasi myös, olihan matka ollut varsin pitkä pienelle lohikäärmeelle.

T4.jpg

 

Onneksi läheiseltä niityltä löytyi sinisiä kukkia joita syödä. Samalla kukat vahvistaisivat Tarragonin harjaksen sinistä sävyä entisestään.

T6.jpg

 

Päätös syntui lopulta varsin helposti, ja Tarragon suunnisti kohti oikeaa rappua. Nykyään se käy aina välillä rappukäytävän ikkunalla muistelemassa mennyttä seikkailuaan, ja huokaisee onnesta löydettyään sen oman ihanan kotinsa. Siksipä Helsingissä on erään talon rappukäytävässä pienen pieni pysyvästi mustaksi nokeentunut kohta seinässä, ihan tuuletusparvekkeen ikkunan vieressä ;-)

T7.jpg